Minimalistinen vaatekaappi

17.03.2020

Minulle minimalistinen vaatekaappi merkitsee sitä, että kaikki vaatteet tuovat hyvää mieltä ja vaatteilla pystyy katttamaan tarpeet, joita on juuri tämän hetkisessä elämässä. Vaatteet ovat tarkoin valikoituja lempivaatteita, jotka tuovat esille omaa persoonallista tyyliä. Vaatekaappien karsiminen on ihanaa ja vapauttavaa, mutta haluan kertoa myös muutamista karsimisen sudenkuopista. Haluan nämä jakaa, jotta välttyisitte samoilta turhautumisilta ja mokilta. joita itse olen kokenut matkalla minimalistiseen vaatekaappiin. 

Yksi tärkeimmistä asioista vaatekaapin karsimisen aloittamisessa on oman tyylin kartoittaminen. Tämä pohdinta on hyvä tehdä, koska muuten voi käydä niin, että tulee karsittua pois vaatteita, jotka eivät juuri nyt ole muodissa. Tai kaappiisi jää vaatteita, joissa ei ole oikeasti hyvä olla. Ilman oman tyylin määrittelyä on jotenkin altis toteuttamaan vaatekaapin sisältöä siitä käsin, mitä vaikkapa pukeutumisoppaissa sanotaan tai millaisia kuvia tulee nähneeksi somea selatessa.  Kaikille ei kuitenkaan sovi pikkumusta ja valkoinen kauluspaita. Sekin on hyvä tiedostaa. Mikä sopii toiselle ei välttämättä ole ratkaisu juuri minun tarpeisiini. Millaisissa vaatteissa tunnet olosi hyväksi? Millaisia vaatteita ostaisit jos vain menisit kauppaan ja saisit valita? Mitä ostaisit ilman mainoksia ja vallitsevia trendejä? On hyvä miettiä milaisia lempivaatteita sinulla on ollut vuosien varrella. Mikä niistä teki sinulle niin rakkaita? Muistele värejä, leikkauksia ja vaatteiden mallia. 

Karsiminen johtaa vain uuden ostamiseen. Karsiminen on todella koukuttavaa ja tuntuu hyvältä saada suuri määrä vaatteita pois kaapista. Liiallisessa karsimisessa on kuitenkin se vaara, että tulee laitettua pois vaatteita, joita myöhemmin tajuaakin tarvitsevansa. Vaatteet, jotka ovat liian pieniä tai sellaiset, joita ei ole käyttänyt pitkään aikaan (tai ei koskaan), voi laittaa kierrätykseen. Teen itse karsintaa siten, että laitan yhteen kasaan vaatteet, joita käytän, toiseen kasaan sellaiset, joille ei ole käyttöä, kolmanteen kasaan vaatteet, jotka mielestäni ovat kivoja ja haluaisin niitä vielä käyttää. Tämän kolmannen pinon vaatteet jätän kaappiin ja jos edelleen muutaman kuukauden päästä en ole niitä käyttänyt, sanon hyvästit. Olen myös käyttänyt sellaista tekniikkaa, että laitan näitä ehkä-vaatteita laatikkoon ja palaan laatikon luokse parin kuukauden päästä. Ne vaatteet, joiden olemassaoloa en muista avatessani laatikon, on tullut taas aika luopua. Tämä on ollut minulle hyvä tapa esimerkiksi karsiessani vaatteita kesäaikaan. Kesällä saattaa olla vaikea hahmottaa mitä vaatteita talvella todella kaipaa. Kyllä ne kaikken kivoimmat talvivaatteet ovat olleet mielessäni, kun on tullut aika ottaa ne esille. Niitä itseasiassa on jopa vähän ikävä. 

Kokonaisuuden läpikäyminen. Voi kunpa olisin heti karsimisen aloittaessani tajunnut, miten suuri merkitys on vaatteiden luomalla kokonaisuudella. Hahmotin vaatteen vain yksinäisenä vaatekappaleena ja niiden yksittäisen käyttötarkoituksen kautta. Vaatteiden yhdisteleminen ja käyttäminen monipuolisemmin avasi silmäni vaatteiden potentiaalille. Yhtenäisten värimaailmojen luominen ja yhteensopivuus auttavat luomaan vaatteista useita erilaisia vaatekokonaisuuksia. Sen sijaan, että olisin käyttänyt aikani uusien vaatteiden selailuun nettikaupoissa, olisin saanut enemmän kestäviä ratkaisuja aikaan, miettimällä uusia asukokonaisuuksia niistä vaatteista, joita minulla jo on. 

Halusin kaiken olevan valmista kerralla. Aloitin karsimisen ajattelemalla, että lopputulos on jollain tavoin täydellinen. Siten, että vaatekaapissani pitäisi olla tietyt vaatteet ja tulisi hetki jolloin voisin todeta, että nyt minulla on kaikki tarvittavat vaatteet. Halusin olla valmis ja varustautunut joka ikiseen tilaisuuteen ja tilanteeseen.  Enhän voi kuitenkaan tietää mitä tarvitsen joskus tulevaisuudessa. Pitäisi antaa vain olla ja mennä. Elämä tuo mukanaan uusia tarpeita ja näkemyksiä. Silloin tietenkin myös tyyli saattaa ottaa uuden suunnan. Ei voi olla täydellisyyttä keskeneräisessä elämässä, joka alati vie eteenpäin kohti tuntematonta. Täydellisyyteen pyrkiminen loi kontrollin tunnetta, mutta sai aikaan sen, että käytin aikaani etsien ja miettien lopullista tilaa, jossa ei enää olisi tarvetta uudelle. Vapauttavampaa on ajatella, että käytän nyt sen mitä minulla on, tulen toimeen tällä määrällä ja tarpeen noustessa esiin voin harkita ostavani jotakin uutta. Tarpeet tulevat eteen sitten kun niiden aika on. 

Minun minimalismi. Tässäkin oman tyylin määrittäminen on tärkeää. Luin jostakin somejulkaisusta, että minimalismi on nyt vain muotia. Ajatus siitä, että minimalismi on muotia viittasi siihen, että minimalistiset vaatekaapit ovat neutraalin sävyisiä tai mustavalkoisia. Näinhän voi näyttäytyä kun katsoo sosiaalisen median kuvia.  Minimalistinen vaatekaappi voi kuitenkin olla värikäs jos se on sinun tyyliäsi. Tai voit olla hyvin boheemi pukeutuja, mutta vähemmällä vaatemäärällä. Jokaisella on oikeus määritellä oma minimalisminsa. Se ei ole kilpailua vaatteiden tai tavaroiden lukumääristä, siitä kenellä on vähemmän. Minimalismissa on kyse elämäntavasta. Siitä, että omistat elämäsi kannalta vain tarpeellisen ja sen myötä pystyt keskittymään olennaiseen. Jokaisella meistä on omanlainen elämä ja omat tarpeet, joten niiden kautta määrien ja lukujen vertaaminen vie vain turhaa energiaa. Yhdelle satojen vaatteiden karsiminen tuo mielenrauhaa, toiselle se vaatii vain parin vaatteen karsimisen. Ehkäpä minimalismin mittanaan voisi käyttää hallittavuuden tunnetta. Sitä, että tunnet omistavasi kaiken tarvittavan ja kaikelle on oma paikkansa eikä tavaramäärä tunnu enää ärsyttävältä. 

Minulla on vienyt nyt melkein 2 vuotta vaatemäärää karsiessa. Tein suurimman karsinnan ollessani vielä äitiyslomalla kotona. Jätin silloin vielä vaatteita odottamaan töihin paluuta, koska ajattelin, että silloin tarve vaatteille tulee olemaan niin erilainen kuin kotona ollessa. Toki karsinnan alussa, kun lähdin määrittämään omaa tyyliäni ja aloin rakentaa omaa kokoelmaa minulle sopivista klassikoista, tuli myös tarvetta ostoslistalle. Vähä vähältä hankin vaatteita, joita harkitsin todella paljon ja ovat nyt palvelleet minua moneen kertaan. Tänä päivänä parin kuukauden työssäolon jälkeen, olen oppinut huomaamaan mitkä ovat sellaisia vaatteita, joita todella pidän. Edelleen pidän niin pientä määrää vaatteita arjessani, että aion tehdä taas karsintaa. Mitä enemmän saan karsittua vaatteita, mitä vähemmän niitä on, sitä vapautuneempi olen vaatteista. Niitä tulee mietittyä yhä vähemmän.