Järjestelyllä seesteisyyttä

17.02.2020

Vaatteita kaapit täynnä. Epäjärjestyksessä, kasoissa. Myttyinä tuoleilla. Silti ei koskaan mitään päälle laitettavaa. Ostin uutta ja huomasin kotiin tullessa, että tämmöinen vaate minulla olikin jo. Vaatteet aiheuttivat minulle harmia enemmän kuin iloa, vaikka luulin uusien vaatteiden tuovan minulle iloa. Se ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Halitsemattomat vaatekasat ahdistivat ja häiritsivät oloani. Pukeutuminen aamuisin vei käsittämättömän paljon aikaa, koska vaatteita oli liikaa, ne eivät sopineet yhteen ja ne eivät vain tuntuneet minulta. 

Elin ajatuksessa, että vaatteet ovat luovuutta minulle. Ostamalla uusimman trendin mukaisia vaatteita ajattelin olevani tyylikäs ja selvillä viimeisimmästä muodista. Muistan vuosien varrelta pysäyttäviä kokemuksia, jotka saivat minut arvioimaan uudelleen ostoskäyttäytymistäni. Ensinnäkin aloin tulla tietoiseksi vaateteollisuuden ja etenkin pikamuodin haittavaikutuksista. Toinen todella pysäyttävä kokemus noin kolmen vuoden takaa sai minut miettimään haluanko todella olla pikamuodin orja ja pukeutua kuin kopio. Tämä ajatus tuli mieleeni, kun satuin huomioimaan kolme ystävystä, joilla oli jokaisella aivan samanlaiset vaatteet ja tiesin jopa mistä kaupasta ne vaatteet oli hankittu. Oliko vaatteet sittenkään aidosti minulle niin tärkeitä vai olinko enemmän kaupallisuuden uhri? 

Lähdin muuttamaan kulutustottumuksiani yrittäen pitää ensin ostolakkoja. Sitten annoin luvan itselleni jatkaa ostamista, kun hankin kaiken käytettynä. Silti kaaos vaatteiden ympärillä jatkui. Yritin löytää apua myös vuodenaikojen mukaisesta kapselipukeutumisesta. Edelleen tuntui ettei tarvittavat vaatteet olleet saatavillani ja huomioni kiinnittyi liikaa vaatteisiin miettiessäni kapseleita. Lopullinen muutos kohti selkeyttä alkoi siitä, kun pohdin miksi ostan, mikä on juuri minun tyylini, mitkä ovat minun tyyliini sopivia ajattomia vaatteita. 

Näiden pohdintojen myötä aloin myös karsia vaatteitani. Lähdin rakentamaan vaatekaappia, jossa voin pitää kaikkia vaatteita ympäri vuoden. Karsin vaatteita, joita en vain pitänyt. Erityisesti kiinnitin karsimisessa huomiota siihen, että vaatteet sopivat mahdollisimman hyvin yhteen ja sain koottua monipuolisesti erilaisia asukokonaisuuksia. 

Prosessi on toki ottanut aikaa ja edelleen vaatekaappini elää elämän mukana, mutta se on varmaa, että haluan säilyttää arjessani pukeutumisen helppouden.  Vaatteeni pysyvät paremmin järjestyksessä ja tiedän mitkä ovat toimivia kokonaisuuksia. Uuden oppimiseen on hyvä suhtautua armollisesti, koska vanhoista tavoista on luopuminen ei tapahdu hetkessä. Matka muutokseen on kuitenkin jo alkanut siitä ajatuksesta, että voisin tehdä toisin. Luopuminen merkitsee myös sitä, että saa jotakin uutta tilalle. Vaatteiden miettimisen sijaan olen saanut rauhaa mieleeni. Aamut sujuvat paremmin, vapaa-aikana on alkanut täyttyä mielekkyydellä, koska en enää mieti uutta ostettavaa tai käytä aikaani kaupoilla. Nyt alan huomata, miten vähän vaatteet oikeastaan vievät aikaa ajatuksiltani. Tästä vapaudesta en ole enää valmis luopumaan!